Sirpaleet ne jalkoihin lyö,

silmissä pelko - pimeä yö.

Kukaan ei koske, kukaan ei jää,

rakkautta ei tässä talossa nää.

Huudot halkoo ohuen seinän,

särkee sisään hiljaisen - peitän.

Lupaukset valheiksi jää,

yksin tähän pimeään jään.

Kertosäe:

Säröjen alla syvälle vaivun,

varjojen syliin hiljaa painun.

Kuka mut kantaa, kuka mut näkee,

kun maailma mustana alle jäänee?

Särjetään ja murskataan,

hiljaisuuteen kadotaan.

Väsyneet kädet mut kiinni saa,

kukaan ei katso, kuka mua rakastaa.

Ylitse kuljetaan, sattuu taas,

rajani rikkoutuu yhä uudestaan.

Kertosäe:

Säröjen alla syvälle vaivun,

varjojen syliin hiljaa painun.

Kuka mut kantaa, kuka mut näkee,

kun maailma mustana alle jäänee?

Särjetään ja murskataan,

hiljaisuuteen kadotaan.

Olen lasi poljettu, halki,

kukaan ei pysähdy — kaikki vaan kulki.

Murskattuna varjoihin jään,

yksin hiljaisuuteen hylätään.

Kertosäe:

Säröjen alla syvälle vaivun,

varjojen syliin hiljaa painun.

Kuka mut kantaa, kuka mut näkee,

kun maailma mustana alle jäänee?

Särjetään ja murskataan,

hiljaisuuteen kadotaan.

Kertosäe:

Säröjen alla syvälle vaivun,

varjojen syliin hiljaa painun.

Kuka mut kantaa, kuka mut näkee,

kun maailma mustana alle jäänee?

Särjetään ja murskataan,

hiljaisuuteen kadotaan.