【Intro】

Yöyön valot vapisivat väsyneesti, pöytä oli täynnä loputonta todellisuutta. Hänen kuiskauksensa iski hellästi haavoittuvimpaan sydämeesi. Tiesin sen olevan väärin, mutta pakopaikkaa ei ollut.

(Rakkaus saapuu aina silloin, kun sitä vähiten odottaa.)

【Verse 2】

Juhlalasit täyttyivät hiljaisuudesta, melu ei voinut tukahduttaa hengitystämme. Hänen silmänsä paloivat sanoinkuvaamattomasta kaipauksesta. Nurkassa tapasimme hiljaa. Liian kauan tukahdutetut sydämet ylittivät vihdoin viimeisen puolustuslinjan.

(Järki romahti sillä hetkellä täysin.)

【Chorus】

Rakkautemme, kuin tähdenlento, joka sivaltaa yötaivasta, lyhyt ja tulinen, mutta tuomittu putoamaan hiljaa. Moraalin kahleet sitoivat sielumme tiukasti. Käänsimme selkämme toisillemme ja sanoimme hyvästit repivässä syleilyssä.

(Sydäntä, kuten särkynyttä lasia, ei voida korjata.)

【Verse】 3 | Kolmas osio

Salainen viesti välähtää puhelimessa. Jokainen sana on polttava kiusaus. Haluan ottaa askeleen lähemmäksi, mutta pelkään täydellistä tuhoa. Kamppailemme päivästä toiseen rakkauden ja pelon välillä.

(Unettomia öitä, kipu leviää hiljaa)

Yö on hiljainen. Kuvasi saapuu uniini. Kun herään, todellisuus on kuin kylmä veitsi. Tämä rakkaus on ratkaisematon mysteeri. Kipu, joka repii sydämeni kappaleiksi, toistuu joka päivä.

(Ruumiit erillään, sielut takertuvat edelleen yhteen) [Kertosäe (Tunteiden voimistuminen)]

Rakkautemme, kuin yön halki sivaltava tähdenlento, on niin loistava, että se tuo kyyneleet silmiimme, mutta ei jätä jälkeäkään. Moraalin kahleet ovat sitoneet tulevaisuutemme, jättäen meidät vain kääntymään pois tuskissaan, hautaamaan tunteet toistemme sydämiin omilla käsillämme.

Käännymme takaisin, mutta emme uskalla katsoa uudelleen. Katkaisemme yhteyden ja myös sydämenlyönnit. Rakkaus ei ole väärin; aika ja maailma ovat väärässä. Niinpä opimme lähtemään kyyneleet silmissä.

(Hiljaisuudessa irti päästäminen on myös valinta)

--------------------------------------------------------

【Intro】

The lights of the night trembled wearily, the table was filled with endless reality.

His whisper struck gently at the most vulnerable part of your heart.

I knew it was wrong, but there was no escape.

(Love always arrives when you least expect it.)

【Verse 2】

The celebration glasses filled with silence; the noise could not suffocate our breathing.

His eyes burned with an indescribable longing.

We met quietly in the corner.

Hearts suppressed for too long finally crossed the last line of defense.

(Reason completely collapsed in that moment.)

【Chorus】

Our love, like a shooting star slashing across the night sky—

brief and fiery, yet destined to fall in silence.

The chains of morality bound our souls tightly.

We turned our backs on each other and said goodbye in a tearing embrace.

(A heart, like shattered glass, cannot be repaired.)

【Verse 3】

A secret message flashes on the phone.

Every word is a burning temptation.

I want to step closer, but I fear total destruction.

Day after day, we struggle between love and fear.

(Sleepless nights, the pain spreads quietly.)

【Bridge】

The night is silent.

Your image enters my dreams.

When I wake, reality is like a cold knife.

This love is an unsolved mystery.

The pain that tears my heart into pieces repeats every day.

(Bodies apart, souls still clinging together.)

【Chorus (Emotional Intensification)】

Our love, like a shooting star cutting through the night,

is so brilliant it brings tears to our eyes, yet leaves no trace.

The chains of morality have bound our future,

leaving us only to turn away in pain,

burying our feelings in each other's hearts with our own hands.

【Outro】

We turn back, but dare not look again.

We cut the connection—and the heartbeat as well.

Love is not wrong; time and the world are.

So we learn to leave with tears in our eyes.

(Letting go in silence is also a choice.)