Löytyy kaapista painopeitto, tonnin painoinen

on sängyssä olo kuin pienen ja kainoisen

Kamomillauute ja teeveessä saksalaiset luostarit,

ei auta hartaus, ei villaiset puusterit

Eteisnaulakossa tuoksun rippeet ja leijuva vaiva,

on tiskipöydällä tyhjä ja sielussa laiva

Ajatukset juoksee, on tunne niin juoma,

tämä tyhjyys on yksinomaan sun luoma

Pitäis kai lääkärille sanoa hei,

vaikka pelko on se, jota pilleri ei vie

On silmäpussit valmiit hautajaisiin,

luomet raskaat kuin matka muinaisiin

On tää fataali insomnia,

elämän kaunein ironia

Lähdit ja katosi taito nukkua,

voi vain tähän valveeseen hukkua

Ei auta melatoniini, ei triptofaanit,

on yössäsi soittavat orkestrantit

Fataali insomnia,

sielun hiljainen sinfonia

Laa-laa-laa, la-la laa-laa

Laa-laa-laa, la-la laa-laa

Laskettu on kaikki ne lauman lampaat,

mut niillä on sun kasvot ja kiiltävät hampaat

Virnistävät: Vieläkö valveilla valvot?

on kuivat ja arat kuin verkkokalvot

Kello lyö kolme, yön rumin hetki,

on jääkaapin humina sielunretki

Lääketieteellinen ihme tai vitsi,

sydämestä murtui se elintärkeä pitsi

On tää fataali insomnia,

elämän kaunein ironia

Lähdit ja katosi taito nukkua,

voi vain tähän valveeseen hukkua

Ei auta melatoniini, ei triptofaanit,

on yössäsi soittavat orkestrantit

Fataali insomnia,

sielun hiljainen sinfonia

Laa-laa-laa, la-la laa-laa

Totuttava on kai tähän hämärään,

tilaan, jossa kumpikaan ei jää

Valveilla silloin kun muut näkee unta,

tämän yön ainoa valtakunta

On fataali insomnia,

kohtalokas kuin kuihtuva begonia

Laa-laa-laa, la-la laa-laa

Laa-laa-laa...