Takana on viikko raskas,

rattaat jauhaneet yötä ja päivää.

Kädet ovat tottuneet kuormaan,

mieli etsii lepoa ja laulua.

Perjantain ilta jo raottaa ovea,

tuuli tuo mukanaan toisen sävelen.

Kadut täyttyvät askeleista,

kuin joki joka karkaa pelloiltaan.

Viikonloppu nousee kuin aurinko,

se valaisee kasvot ja kädet.

Työ unohtuu hetkeksi taakse,

ja sydän löytää oman tahtinsa.

Viikonloppu kantaa kuin virta,

vie kauas arjen painosta.

Se on naurua, laulua, valoa,

ja huomenna vielä enemmän.

Ystävät kokoontuvat yhteen,

pöydässä syttyy lämmin puhe.

Jokainen hetki on lahja,

kuin kevään ensimmäinen kukka.

Ja kun yö lopulta tyyntyy,

jää jäljelle vain rauha.

Sydän tietää: hetki oli oma,

ja huominen jaksaa taas kantaa.

Viikonloppu kantaa kuin virta,

vie kauas arjen painosta.

Se on naurua, laulua, valoa,

ja huomenna vielä enemmän.

🎵

Viikonloppu kantaa kuin virta,

vie kauas arjen painosta.

Se on naurua, laulua, valoa,

ja huomenna vielä enemmän.

Viikonloppu kantaa kuin virta,

vie kauas arjen painosta.

Se on naurua, laulua, valoa,

ja huomenna vielä enemmän.