Kätketty ystäväin,

toivoin, että löytäisit luokseni jälleen

Varjoisilla kaduilla, unettomissa öissä,

saavuit aamun sateen myötä

Ja hymy, joka vieraan kasvoille nousi,

tuntui oudolta…

onnellisuuden äänissä

Levottomissa unissa kuljin yksin,

kivisiin sydämiin kaiverrettujen joukossa

Sateessa kuulin kuiskauksen,

lempeän kuin armo, kevyen kuin kipu

Ja siinä hiljaisuudessa tunsin aamun lämmön,

vaikka yö jatkuu…

siellä soi onnellisuuden ääni

Ja paljaassa valossa näin

tuhat sielua vailla virhettä

Jokainen ajoi takaa kaikuja päivissään,

hiljaisessa toivossa, vaimeassa kiitoksessa

Mutta kukaan ei uskaltanut rikkoa harmauden huntua,

ei yhtäkään ääntä…

joka laulaisi onnellisuuden ääntä

"Hölmöt", sanoin, "ettekö näe,

että ilo voi puhjeta, missä suru versoo?

Tartu käteen, joka vavisee vierellä,

sano sana, jota sydämesi kaipaa."

Mutta sanani putosivat kuin kyyneleet tyhjään ilmaan

ketään ei ollut…

kuulemassa onnellisuuden ääntä

Ja kansa kumarsi ja rukoili

onttoja jumalia, jotka ilo petti

Mutta silti se kimmeltää taivaalla,

lasten naurussa, rakastavaisten huokauksissa,

ja tuulessa, joka hiljaisia pajuja liikuttaa…

se kantaa yhä…

pehmeitä säveliä, kuin onnellisuus