Turhaan peittelet tuota pientä tapaa,

kun kätesi hakeutuu taas hiuksille.

Luulet, että sun pitäis olla vapaa

kaikista virheistä, joita luonto loi.

Ne sanoi sulle, että pitäis olla suora,

kuin viivottimella paperille piirretty.

Että kaikki mikä on vinoa, on kuonaa,

joka pois olis pitäny jo siivota.

Vaan jos sulta hiotaan jokainen särö pois,

ja mutkat suoraksi väkisin väännetään,

niin kerrohan mulle, kuka täällä ois?

Vain kuva, joka ei muistuta ketään.

Anna olla sen naurun, anna olla sen eleen,

ne on merkkejä siitä, että oot totta.

Jos ne viedään, niin mitä jäljelle jää?

Vain sileä pinta, josta ei saa otetta.

Tää maailma on täynnä mittaa ja muottia,

joihin jokaista koitetaan sovittaa.

Ei siellä kaivata omaa, outoa nuottia,

vaan samaa laulua pitäisi hokea.

Sulla katkeaa ajatus ja sanat menee ristiin,

punastut kun joku sua katsoo.

Mutta älä suotta itseäsi laita ristiin,

ei ihmisyyttä tarvitse anteeksi pyytää.

Vaan jos sulta hiotaan jokainen särö pois,

ja mutkat suoraksi väkisin väännetään,

niin kerrohan mulle, kuka täällä ois?

Vain kuva, joka ei muistuta ketään.

Anna olla sen naurun, anna olla sen eleen,

ne on merkkejä siitä, että oot totta.

Jos ne viedään, niin mitä jäljelle jää?

Vain sileä pinta, josta ei saa otetta.

🎵

Koneet on tehty käymään tasan,

ne ei tunne, ne ei kaipaa, ne ei erehdy.

Mutta sussa on henki, ei vain kasa osia,

jotka on paikalleen asennettu.

Joten älä suorista ryhtiä mun vuoksi,

ole vino, ole säröinen, ole vaan.

En minä täydellisyyden luokse ole tullut,

vaan ihmistä kohtaamaan.