Ilma painaa enemmän kuin pitäisi

Askeleet osuu maahan,

mutta ei kanna sua eteenpäin

Värit haalenee ilman syytä,

kuin maailma pidättäisi hengitystään

Äänet kaikuu kaukaa,

mutta yksikään ei kutsu nimeäsi

Kätesi vielä kirjoittaa,

suusi muodostaa oikeat sanat,

mutta sisällä kaikuu vain ontto lyönti

Kävelet huoneiden halki

huomaamatta ovia

Ihosi kiristyy kuin lyöntiä odottaen,

lihakset kantaa jännitystä,

jonka alkua et muista

Ilma maistuu metallilta

keuhkoihin asti

Jopa hiljaisuus

painaa kovempaa kuin ennen

Ulkopuolelta

mikään ei näytä särkyneeltä

Mutta syvällä sisällä

pienet halkeamat hiipii ulospäin,

piirtäen antautumisen karttaa,

jonka vain sinä voit lukea

Ja silti jatkat liikettä,

sillä jos pysähtyisit,

halkeamat alkaisivat puhua