VERSE 1

Heräsin liian aikaisin,

kahvi maistui eiliseltä,

ja taivas roikkui matalana

kuin joku olis ripustanut sen märkänä narulle.

Sä sanoit että maailma on tänään hidas

mutta me voidaan olla vielä hitaampia,

jos kävellään takaperin kohti aamua

ja annetaan kadun päättää minne mennään.

PRE-CHORUS

Ja jokainen vastaantulija

näytti siltä että tiesi jotain

mitä me ei oltu vielä tajuttu.

CHORUS

Mut mä ajattelin vaan

kuinka sun takin taskuissa

on varmaan vieläkin niitä sileitä kiviä

joita kerättiin sillon kun satoi

ja maailma tuntui pyörivän vähän vinossa.

Ja se tuntui hyvältä,

tavallaan turvalliselta,

kuin huomaisi että joku toinenkin

on vähän vino.

VERSE 2

Me pysähdyttiin rautatieaseman viereen

kuuntelemaan junien ääniä,

ja sä sanoit että ne kuulostaa

ihmisten tekemiltä päätöksiltä.

Toiset menee, toiset jää

ja kaikki huojuu vähän

ennen kuin löytävät suunnan.

Mä naurahdin ja mietin

miksi kaikki sun lauseet

tuntuu kuin niitä ois harjoiteltu

mut varmaan ne on vaan totta.

CHORUS

Ja mä ajattelin taas

niitä kiviä sun taskussa

ja sitä miten me kierreltiin ympäri puistoa

kuin kaksi epätasaista ympyrää

jotka välillä osuu

ja välillä erkanee

mut palaa kuitenkin samaan kohtaan.

OUTRO

Ja jos maailma on vähän sekaisin,

niin ehkä se on merkki siitä

että se yrittää sanoa jotain,

ja me ollaan juuri oikeassa kohdassa

kuulemaan sen kuiskaus.