Muutos tulee varoittamatta,

potkaisee saranat, varastaa aamun.

Yritän tehdä sovinnon vesien kanssa,

mutta järvet hymyilee kuin ne tietäisi ajatukset.

Hetkissä on omanlaista värinää,

hiljaisuus ennen sitä pistelee,

ja ompelen vanhoja muistoja paikoilleen,

kun nykyhetki saumoja viimeistelee.

Niitä ei odotella, jotka anelee,

aika omantunnon mukana kulkee.

Pidän kiinni siitä, mikä ei pysy paikallaan,

antautumisen ja tahdon välissä.

Kävelen siellä, missä ei oo opasteita,

kartoitan rajoja, jotka rapistuu.

Jokainen henkäys muovaa maan uudelleen,

jokainen muutos avaa mahdollisuuden.

Muutos saapuu ennen kuin ehtii valmistautua.

Astun porttien läpi, joista en tiennyt ollenkaan.

Olen kantanut valintoja kuin toista nahkaa,

liian tiukka hävitäkseen, liian löysä voittaakseen.

Totuutta visertää levoton lintu,

laulaen säkeitä, joita en ole kuullut koskaan.

Valmistaudun siihen, mitä saatan kadottaa,

mutta kadotus ei kysy ollenkaan.

Se saapuu röyhkeästi ja ilmoittamatta,

kuin kaikki oletukseni olisi ollut potaskaa.

Mikään ei armahda niitä, jotka ei osaa irti päästää,

tulevaisuus pingottuu kuin naru kireällä.

Yritän ohjata sitä, mikä ovesta vyöryy,

mutta vyöryä ei voi pysäyttää.

Kävelen siellä, missä ei oo opasteita,

kartoitan rajoja, jotka rapistuu.

Jokainen henkäys muovaa maan uudelleen,

jokainen muutos avaa mahdollisuuden.

Muutos saapuu ennen kuin ehtii valmistautua.

Astun porttien läpi, joista en tiennyt ollenkaan.

Työnnän, vedän - pyörä pyörii,

paperiseinät ja viulutkin on syntiä.

Riko ja korjaa - kuvio toistuu,

loppu piirtää sokkelonsa uudelleen.

Kuljen siellä, missä ei oo opasteita,

edelleen jäljitän polkuja, jotka löydän.

Jos maailman on muututtava ennen kuin valitsen,

opin hyväksymään sen, mitä menetän.

Muutos saapuu ennen kuin olen valmis.

Kävelen ovien läpi, jotka ei tienneet, että määkin välitän.