Avasin jokaisen piilotetun oven,

kuljin hiljaisuuden ytimeen

Löysin tuskan kaavat,

totuuden joka sattuu, eikä sääliä tunne

Tietämisen kirous painaa minua maahan,

viisauden kruunu on kuin kahle

Jokainen vastaus varastaa hengityksen,

jokainen tiedonjyvä maistuu kuolemalta

Sivut palavat käsissäni,

nimet katoavat kuin veteen piirretyt

Kerran kirkas liekki leiskuu ja valaisee,

muuttaa yöni loputtomiksi päiviksi

Tietämisen kirous painaa minua maahan,

viisauden kruunu on kuin kahle

Jokainen vastaus varastaa hengityksen,

jokainen tiedonjyvä maistuu kuolemalta

Tietämättömyys oli portti taivaaseen,

mutta sen ovi sulkeutui taakseni

Näen ratakset pyörimässä ihon alla,

tuhat totuutta, yksikään ei vapauta minua

Tietämisen kirous painaa yhä,

mitä enemmän näen, sitä vähemmän haluan

Jokainen totuus jonka nostan esiin,

muuttuu varjoksi silmissäni

Ja viisas mies nukahtaa

uneksien salaisuuksista, joita hän ei voi kantaa