Lapsena loikin sohvalta tuolin selkään,

lattia hehkui kuin nouseva aurinko.

Kevyin jaloin astun, en pelkää

leikissä, joka mieleen jää.

Tänä iltana tahti tuo muistot pintaan,

kun nostat mua ilmaan.

Käännyn sun puoleen,

nojaat minuun,

sanat turhia, kun rytmi puhuu.

Lattia on laavaa, pysy korkealla vaan,

liekit alla saa meidät leijumaan.

Tule lähemmäs vielä, tahtiin tanssin,

leikkimme sytyttää romanssin.

Lattia on laavaa, älä taikaa särje,

kosketuksesi tunnen, se vie multa järjen.

Kun noin liikut, se iskee kuin ennen.

Päivät käy raskaiksi, huoneet hiljaisiksi,

varjot pitkin lattioita hiipii.

Kun naurat, muuttuu kaikki valoisaksi,

painot harteilta haihtuu.

Tuolilta pöydälle askeleet kantaa,

kuin lapsuuden leikissä, mut' tää enemmän antaa.

Vauhti kiihtyy,

ja me keinutaan,

vanha leikki ohjaa uutta suuntaa.

Lattia on laavaa, pysy korkealla vaan,

liekit alla saa meidät leijumaan.

Tule lähemmäs vielä, tahtiin tanssin,

leikkimme sytyttää romanssin.

Lattia on laavaa, älä taikaa särje,

kosketuksesi tunnen, se vie multa järjen.

Kun noin liikut, se iskee kuin ennen.

Yli ja ympäri,

askel ja liuku,

tämä lämpö

meidät lähelle tuo.

🎵

Lattia on laavaa, pysy korkealla vaan,

pidä kiinni kun valot alkaa tulvimaan.

Pysy siinä, älä anna taian haihtua,

kun liekkien keskellä tanssitaan.