Kadun kulma hiljainen

kai salaisuuksia pitää

Pieni kahvila vuosien takaa

sukeltaa hiljaisuuttaan

Ikkunat pölyssä ja kyltti haalistuen,

se maistaa aikaa,

joka katoaa uneen

Suljettu toistaiseksi,

kuiskasi tuo ovi

Mysteeri jää ilmaan,

kuin ajan pinnassa huomaamaton lovi

Kukapa muistaa kahvin ja naurun kaiun

Tuuli vie muistot,

kuin lehdet ajan lohdun

Aamun valo siihen kulmaan

joskus vielä heijastaa

Missä istuivat varjot,

joista ajan virta muistuttaa

Kaupungin vanhimmat

puhuvat kuiskauksin

Menivätkö vuodet tarinoihin

hiljaisiin?

Suljettu toistaiseksi,

kuiskasi tuo ovi

Mysteeri jää ilmaan,

kuin ajan pinnassa huomaamaton lovi

Kukapa muistaa kahvin ja naurun kaiun

Tuuli vie muistot,

kuin lehdet ajan lohdun

Hylätty paikka,

mutta elää ajatuksin

Kuin kadonnut ystävä,

jonka muistat painautuvan syliin

Pöly ja aika

tahdittavat sen tahtia

Mut sydämissä elää

sen ainoa ääni,

kunnia

Suljettu toistaiseksi,

kuiskasi tuo ovi

Mysteeri jää ilmaan,

kuin ajan pinnassa huomaamaton lovi

Kukapa muistaa kahvin ja naurun kaiun

Tuuli vie muistot,

kuin lehdet ajan lohdun