Kaadan itseni jokaiseen pitkään päivään,

annan kaikkeni pysyäkseni jonossa.

Silti joku toinen menee edelleni,

samalla kun jään odottamaan vuoroani.

Kysyn samaa hiljaista kysymystä...

Milloin olen tehnyt tarpeeksi, että minut nähdään?

Kuinka paljon minun täytyy vielä myydä sielua?

Olen kuluttanut kaiken, mitä voin tarjota.

Silti ovi sulkeutuu ennen kuin saavutan sen.

Puserran tunteja, jotka sumenevat yhteen.

Yritän todistaa, että olen mahdollisuuden arvoinen,

mutta maailma valitsee jatkuvasti toisen,

jättäen minut etsimään merkityksen.

Kysyn samaa hiljaista kysymystä...

Milloin olen tehnyt tarpeeksi, että minut nähdään?

Kuinka paljon minun täytyy vielä myydä sielua?

Olen kuluttanut kaiken, mitä voin tarjota.

Silti ovi sulkeutuu ennen kuin saavutan sen.

Jos pelkällä vaivalla voisin minulle paikan raivata,

seisoisin jo siellä, minne janoan,

mutta se vaatii enemmän kuin mikään lupaus,

ja jään toivomaan, että huomenna on toisin.

Milloin olen tehnyt tarpeeksi, että minut nähdään?

Kuinka paljon minun täytyy vielä myydä sielua?

Olen kuluttanut kaiken, mitä voin tarjota.

Silti ovi sulkeutuu ennen kuin saavutan sen.