En tätä aloittanut...

Terävä kieleni

se puukottaa

sanoilla jotka sieluun osuu ja jää

Ei lohduta, ei pakopaikkaa,

vain viilto joka syvemmälle painaa

Verbaalisesti

viillot syvemmät saat

Ei armoa – ei

Ei mitään rajaa

Niin käy kun mulle alat

Kylmä kuin teräs

mun lauseeni on,

ne uppoaa kalloon

ja pääs sisällä kaikuu

Et pääse karkuun,

et pääse pakoon

Verbaalisesti

viillot syvemmät saat

Ei armoa – ei

Ei mitään rajaa.

Niin käy kun mulle alat

Sanat on veitsiä,

ne leikkaa ja raastaa

Totuus paljastaa

sen mitä pelkäät

Ei väkivallalle

myös henkiselle,

manipuloinnille

Mut älä mulle ala

Verbaalisesti

viillot syvemmät saat

Ei armoa – ei

Ei mitään rajaa

Niin käy kun mulle alat