On ylläsi vaate niin vaatimaton

kuin syksyisen pellon se antama ois

Vaan kuorien alla sun aarteesi on

sen loistoa kätke ei maankamara pois

Kuin ilmeetön ois tämä elämän tie

kuin keitto, suolaa ja potkua vailla

Henkesi arjen ja harmauden vie

se tuoksuu nyt vierailla mailla

Sä kyyneleet silmiini polttavat tuot

et surusta, vaan koska oot väkevä niin

Sä ruokani, voimani, makuni luot

taas vaivun sun tuoksuusi, kuin unelmiin

On rakkaus kitkerä, makea tää

se itkettää, polttaa ja nälkäiseks jää

On renkaat sun sielusi muurina nuo

ne vuodet on kasvun ympärilles suonut

Ken ytimeen pääsee, se onnensa juo

oot pöytääni parhaimman mausteen sä tuonut

🎵

Sä kyyneleet silmiini polttavat tuot

et surusta, vaan koska oot väkevä niin

Sä ruokani, voimani, makuni luot

taas vaivun sun tuoksuusi, kuin unelmiin

On rakkaus kitkerä, makea tää

se itkettää, polttaa ja nälkäiseks jää

Vaikk' silmäni kostuu, hymyilen vain

sun kultaisen sydämen, valkean sain