Tien reunassa nyt

lämmön haamu viivähtää –

ei enää ääntä

Kivun hetkessä

ei aika varoittaa voi –

rakkaus jäädyttää

Tie ei valitse,

vain kulkee – ja murskaa sen

joka ei väistä

Mikä on viisaus?

Tuntee hetken ja päästää –

vai pitää kiinni?

Kissa, tuo mestari

ei koskaan omistanut –

ja silti rakas

Auto jatkaa vain,

ei se palaa suremaan –

ihminen pysyy

Kävelen yöhön,

kannan häntä mielessä –

muisto naukahtaa

Kuolema ei vie,

se näyttää mitä oli –

kaikki katoaa

Jos kärsimys on

opettaja sielulle –

olen oppinut

Multa hiljenee,

mutta tassun muoto jää

sydämen pintaan