Heikolla jäällä
Lyrics
On luminen kenttä ja pimeä yö,
viima kasvoille merkkinsä lyö.
Utelias kulkee ja katsoo tähtiä päin,
ei aavista loppuaan, kulkee vain.
Askeleet painavat pettävää maata,
ei kulkija kääntyä takaisin saata.
On kerros niin ohut, kalvo se on,
tie edessä on niin onneton.
Heikolla jäällä on kulkijan tie,
pimeys hänet mukanaan vie.
Musta vesi on noussut läpi halkeaman,
se on nielaissut uupuneen matkaajan.
Räsähdys kuului ja aukesi maa,
ei kukaan nyt häntä voi pelastaa.
Kuin varjo hän katoaa syvyyteen tuohon,
kuin viikate iskenyt ois kuivaan ruohoon.
Heikolla jäällä on kulkijan tie,
pimeys hänet mukanaan vie.
Musta vesi on noussut läpi halkeaman,
se on nielaissut uupuneen matkaajan.
🎵
Taas tuuli ulvoo ja tuiskuttaa lunta,
kuin kaikki ois ollut vain pahaa unta.
On maisema tyhjä ja kylmä sää,
muistoksi kyyneleet jäiset jää.
Heikolla jäällä on kulkijan tie,
pimeys hänet mukanaan vie.
Musta vesi on noussut läpi halkeaman,
se on nielaissut uupuneen matkaajan.