Hiljaiset illat laskee kaupunkiin,

askelten kaiku sulautuu ilmaan

Katseet jää ikkunoiden taa,

ei kukaan huuda, ei kukaan vastaa

Hiljaiset illat, huokaus maan,

jotain jää, mutta ei kanna nimeä

Hiljaiset illat, tuuli vain saa,

kuljettaa kaiken, minkä unohtaa

Kivinen katu ei koskaan kysy,

missä olit, kun pysähdyit näin

Jossain kaukana jokin liikahtaa,

mut se ei ehdi tähän aikaan

Hiljaiset illat, huokaus maan,

jotain jää, mutta ei kanna nimeä

Hiljaiset illat, tuuli vain saa,

kuljettaa kaiken, minkä unohtaa

Näinä hetkinä tyhjyys puhuu,

sanoja, joita ei kuule muut

Maa pitää omansa kiinni, aina,

ilta kääntyy kohti uutta aikaa

Hiljaiset illat, huokaus maan,

jotain jää, mutta ei kanna nimeä

Hiljaiset illat, tuuli vain saa,

kuljettaa kaiken, minkä unohtaa