Vanha keltainen talo seisoo vielä,

maali lohkeilee, ikkunat ummessa.

Postilaatikko ruostunut kulmastaan,

keinu narisee tuulessa tyhjillään.

Muistatko kun...

juostiin paljain jaloin soratiellä,

jalat täynnä pieniä kiviä ja hiekkaa,

aurinko paistoi suoraan niskaan,

äiti huusi sisälle syömään,

mut me juostiin vielä kerran ympäri pihan.

Isän vanha auto tuoksui bensalta,

auringossa kuumentuneelta vinyyliltä.

Ajettiin ilman päämäärää metsäteitä,

jotka aina päättyi järven rantaan.

Muistatko kun...

hypättiin laiturilta, vesi puraisi nilkkaan,

me kiljuttiin kuin joku olisi voittanut lotossa.

Sitten istuttiin laiturin reunalla,

kuunneltiin kun järvi hengitti syvään,

ja aurinko teki kultaista siltaa veteen.

Nyt kaupunki on kasvanut yli kaiken sen.

Kaatoivat sen metsän, missä piileksittiin.

Ja ne äänet - ne on nyt niin kovia,

etten kuule enää sitä hiljaisuutta.

Talvella tallattiin polkuja hankeen,

hengitys höyrysi kuin savu.

Posket jäässä, sormet kohmeessa,

mut sisälle ei maltettu mennä.

Muistatko kun...

kinokset nousi yli saappaiden,

ja lumi rahisi villahanskojen alla?

Muistatko kun syötiin lunta kinoksesta,

ja kilpailtiin kuka tekee suurimman lumipallon.

Naurettiin, vaikka sormet oli tunnottomat.

Vannottiin, ettei kasvettais aikuisiksi.

Muistatko kun...

maailma oli kirkas ja uusi,

ja jokainen päivä tuntui ensimmäiseltä?

Muistatko kun...

meillä ei ollut kiire minnekään?

Muistatko kun...

...joo, mä muistan.