Tuuli se vinkuu ja märkää on tie,

taivas on raskas ja matala.

Menneenkö talven se muistoja vie,

tuo ilta niin synkkä ja kavala?

Pihalla koivu on paljas ja harmaa,

kyyneleet oksilla kimmeltää.

Mielessä kysymys, kaihoisa varmaan:

Saako maa peitteen, vai puuttuuko jää?

Tuleeko joulusta musta ja paljas,

jääkö nyt valkeus saapumatta?

Onko se kohtalon karvainen malja,

kulkija huokailee uupumatta.

Mut' jos sieluun se rauha jo laskee,

viis siitä, vaikka on loskainen tie.

Pimeys kyllä kai tieltänsä väistyy,

kunhan kynttilä toivoa tuo.

(aijaa, aijaa, aijaa)

Ei sää ole joulun mitta,

vaikka me nietosta ootetaan.

Onneksi loistaa se lyhtyjen hihna,

saaden nää varjot nyt tuikkimaan.

Vaikka on asfaltti märkä ja musta,

sisällä pirtti on lämpöinen.

Sieltä haemme lohdutusta,

ihminen ei oo säästä riippuvainen.

🎵

Tuleeko joulusta musta ja paljas,

jääkö nyt valkeus saapumatta?

Onko se kohtalon karvainen malja,

kulkija huokailee uupumatta.

Mut' jos sieluun se rauha jo laskee,

viis siitä, vaikka on loskainen tie.

Pimeys kyllä kai tieltänsä väistyy,

kunhan kynttilä toivoa tuo.

Katson mä ikkunaan, pisara juoksee,

musta on ilta, mut' sydän on kevyt.

Rauha se löytääkin jokaisen luo,

vaikk' oisivat hanget nyt unhoon jo jääneet.

Joulu se tulee, hiljaa nyt saapuu,

oli se musta tai valkoinen maa.

(aijaa, aijaa)