"minä olen VILhhO RRRÄMÖ! JA MINULLA onnn KYRRRPÄ RIKkkI!"

mudassa huudetaan, sukset hukassa, kuset sukanvarressa, ruma turhamaisuus turhaan tuputettuna, kuin pupu tupuna tai joku muu huora nimeltä kuka tahansa. tääl tuhlaa suotta rahansa, suoraan hanttarinpaikalta mätäojaan päistikkaa perkele, hanuri hajalle soitettuna ku saatana!

RÄÄVITÖN RIIVINRAUTA RÄHJÄÄ, KÄSIRYSYSSÄ KÄRHÄMÄSTÄ SÄHLÄTYKS RYSSIMÄLLÄ HÄMÄRÄKS RAJAMAILTA MÄÄRÄYTYY, KÄRJISTYY. Kurja märinä määrää värien määrän.

Tuhat Hintelää Holgerssoneissa, turhaan kiinteää Peukalo pystys, ite enemmän ja horisee houreissa, Leuku tanassa sohjoisessa Loisessa. Loimaa, vaan ei riitä ees loiventava tavanomainen kama, vertaa ekan kerran tullen Fentaan, nyymien myymiin hyppynaruihin kuppasiin kytkyihin. Kyllästyttiin pilluun, palliin ja syyhkyihin. Kyy kärmes kävi käsiks kyyhkyihin.

Himmaavat herskoissa hepo pollee konia kitkuissa leikkaa, keikkaa kestejä, kelmien keretes sokrates meemejä feikkaa. telmies telkien takaa kenties kehysriihes kehärääkkinä rääkimäs sättäämäs särmit sähköks tähdäten räväkkänä lärvät ku kärttynen känneis päällekäyvä spurgun karma tai muiden kama.