Tänään totesin, kaivo on ollut pimeä jo kauan

Katson pohjalle, sieltä heijastuu vain tyhjyys

Silti kannan vettä, selkä vääränä

Järki huutaa: laske jo alas ämpäri

Maalaan halkeamat piiloon kullalla

Ei tartte myöntää, että tää on romua

Uponneiden kustannusten harha

Mun mielen oma, kuihtuva tarha

Kun panos ja tuotto ei kohtaa ollenkaan

Alan menetettyä aikaa vaatimaan

Se on ylpeyden suoja

Kasvojen pesua

Pitäs varmaan perääntyä

Mut olen kulkenut tätä tietä jo kymmenen vuotta

Etsin syyn, joka oikeuttais matkan

Sellaista, jonka harjalla vielä jatkan

Helpompi kantaa taakkaa kuin tyhjää

Uskottelen, että tästä vielä selviää

Puren häpeää kuin puren hammasta

Taakka rinnassa vaatii ratkaisun

Joko myönnän hukatun?

Uponneiden kustannusten harha

Mun mielen oma, kuihtuva tarha

Kun panos ja tuotto ei kohtaa ollenkaan

Alan menetettyä aikaa vaatimaan

Se on ylpeyden suoja

Kasvojen pesua

Annan lisää, etten menettäisi kaikkea

Suljen silmät, luopuminen ei ois vaikeaa

Ongelmat katoaa, kun oon uskollinen

Enkä vain eksynyt