Kun maailma oli vielä Kesä

Verse 1

Mummolan pihassa aurinko paistoi aina,

mansikoita, viinimarjoja, kuokka multaa kaivoi.

Pellavapää poika, polvet mullassa,

pullapitko pöydässä, maito lasissa.

Chorus

Mansikkamaa, mansikkamaa,

suut makiaks, nauru soi.

Kun maailma oli vielä kesä,

lapsuus kantoi, lapsuus loi.

Verse 2

Peilityyni järvi, ahven mato-onkeen,

hiljaa ollaan, kuunnellaan luontoa.

Vene keinui tuntikausia,

hiljaisuus oli parasta seuraa.

Chorus

Mansikkamaa, mansikkamaa,

suut makiaks, nauru soi.

Kun maailma oli vielä kesä,

lapsuus kantoi, lapsuus loi.

Bridge

Kysyin kerran mummolta:

“koska valitaan seuraava Kekkonen?”

ne nauroi kippurassa,

ja muisti vielä kun olin jo mies.

Maitolaiturin ukot, hassut ja pelottavat,

tarinoitaan toisti, huuruissa hotapulverin.

Minä vain ihmettelin,

miksi aikuiset joskus näyttää niin surullisilta.

Chorus

Mansikkamaa, mansikkamaa,

suut makiaks, nauru soi.

Kun maailma oli vielä kesä,

lapsuus kantoi, lapsuus loi.

Verse 3

Kissat naukui öisin kuin kuutamosonaatti,

pihan varjoissa salaisuuksia vartioi.

Minä nauroin mukana, en tiennyt huolia,

vain lapsen sydän ja ikuinen kesä.

Final Chorus

Mansikkamaa, mansikkamaa,

suut makiaks, nauru soi.

Kun maailma oli vielä kesä,

lapsuus kantoi, lapsuus loi.

Mansikkamaa, mansikkamaa,

pellot täynnä, aurinko.

Kun maailma oli vielä kesä,

muistoihin se ikuistui.