Aamun valo säleistä syyttävänä sisään hiipii,

jokainen ääni ulkoa kuin loukkaus mieltä riipii

Löytyi tahtoa nousta, mutta kynnys oli liikaa,

taidan jäädä peiton alle, päivä tää on pelkkää piinaa

Se on ahdistus, ei ujous, vaan suojautumisvaisto,

vältän muita, ettei häpeä ois ainut aisti ja muisto

Tilaa kaipaan, tilaa kaipaan...

Oon introvertti,

tahdon olla vaan

Maailma on liian kova,

ihmismassa uuvuttava

Ihmiset uuvuttaa,

ihmiset uuvuttaa,

hei ahdistus

Joskus seinät nimeäni pölynä huokailee,

hyvästit seuralle, jota sielu vierastelee

Käskettiin löytää oma ääni, oma tapa olla,

ehkä maailma kuulis paremmin, jos melu ois nolla

Mutta kukaan ei kuuntele, he etsivät heikon korvaa,

sillä he rakastavat ääntä, joka hiljaisuuden murtaa

Tilaa kaipaan, tilaa kaipaan...

Oon introvertti,

tahdon olla vaan

Maailma on liian kova,

ihmismassa uuvuttava

Ihmiset uuvuttaa,

ihmiset uuvuttaa,

hei ahdistus

Vieras mun keittiössä on varma nälkäkuolema,

turha lätinä saa mut pakoon, se on vanha suojelumaa

Helvetti on viipyvä seura ja ihmiset aamiaisella,

perutut menot on parasta, mitä saa maistella

Vannon, että rakkaita ootte, mut poistukaa jo,

tai istukaa sohvalla äänettä, kunnes sammuu valo

Räplää vain puhelintasi rauhassa

Tilaa kaipaan, tilaa kaipaan...

Oon introvertti,

tahdon olla vaan

Maailma on liian kova,

ihmismassa uuvuttava

Ihmiset uuvuttaa,

ihmiset uuvuttaa,

hei ahdistus